Humanismi

Lutherin aikana siihen asti suhteellisen vakaana pysynyt poliittinen ja maailmankatsomuksellinen järjestelmä kävi läpi useita muutoksia. Tekniset keksinnöt kuten kompassi ja kirjapaino mullistivat koko navigointi- ja viestintäjärjestelmän. Maantieteelliset löydöt kuten Kolumbuksen Amerikan matka vuonna 1492, yhdeksän vuotta Lutehrin syntymän jälkeen, muuttivat täydellisesti siihen astisen maailmankuvan.

Suuret, samanaikaiset muutokset aiheuttivat luonnollisesti pelkoa ja levottomuutta. Monet kokivat muutokset myös vaarallisina ja taistelivat niitä vastaan - muistetaanpa vaikka kerettiläisten marttyyriyttä.

Osittain muutosten syynä, osittain niiden seurauksena vaikutti ajassa uusi henkinen virtaus, humanismi. (Humanismi-sanan taustalla oli latinan sana humanitas = inhimillisyys ja sillä tarkoitettiin koulutettua ihmistä.)

Kaikissa humanismin suuntauksissa yhteisenä tekijänä oli antiikin kirjallisuuden ja kreikan ja latinan kielen opiskelu. Humanistien johtoajatus olikin "Ad Fontes!" - "Takaisin lähteille!" - siis takaisin ennen kaikkea antiikin kreikan alkuperäisteksteihin.

Näin Lutherkin päätyi tutkimaan Raamattua intensiivisesti: Humanismi merkitsi hänelle ennen kaikkea raamattuhumanismia, siis paluuta Raamatun kreikan- ja hepreankielisiin alkuperäisteksteihin.

Tämä liike arvosteli uudistavalla voimallaan myös skolastista sivistysihannetta ja sai näin osakseen kirkon vastustuksen. Useat ajan merkittävät henkilöt olivat humanismin kannattajia.

Erasmus Rotterdamilainen on näistä nimistä ehkä tunnetuin. Suuri, kaikkialla Euroopassa tunnettu oppinut, Erasmus, toivotti 'pienen' augustinolaismunkin uudistukset aluksi tervetulleiksi. Lutherin kanssa käymänsä riidan jälkeen hän kuitenkin, monien muiden humanistien tavoin, käänsi selkänsä reformaatiolle.

Lutherin tärkein työtoveri, humanisti Philipp Melanchthon oli humanistisen oppineen Johannes Reuchlinin kasvatti ja piti oppineena jatkuvasti yhteyttä muihin humanisteihin, erityisesti Erasmukseen.