Martin Luther munkkina (1505-12)

Legendan mukaan Luther lupasi rajussa ukkosmyrskyssä ryhtyä munkiksi ("Salama"). Vaikka ystävät ja ennen kaikkea nuorukaisen isä olisivat halunneet kääntää menestyvän opiskelijan ja arvostetun juristin pään, ei tämä enää perunut päätöstään. Vuonna 1505 Luther meni Erfurtin augustinolaisluostariin ja antoi siellä 1506 munkkilupauksensa.

Munkkielämä oli Lutherin aikaan erityisen ankaraa: paastoa, rukousta ja työtä. Päivä luostarissa alkoi klo 3 ensimmäisellä rukoushetkellä. Tämä vaihe Lutherin elämässä vaikutti häneen voimakkaasti: Hän löysi luostarissa aivan uudenlaisen, läheisen suhteen Raamattuun, mikä vaikutti hänen myöhempään toimintaansa ja kirjoituksiinsa.

Luther vihittiin papiksi vuonna 1507 Erfurtissa. Samana vuonna hän aloitti kaupungissa teologian opinnot. Hän opiskeli ensin skolastiikkaa, mutta tutustui pian myös humanismiin ja sen ajatukseen 'Ad Fontes!' - takaisin lähteille.
Lutherille tuo ajatus merkitsi ennen kaikkea perehtymistä Raamatun kreikan- ja latinankieliseen alkutekstiin (raamattuhumanismi).

Martin Luther professorina Wittenbergissä (1512-17)

Vuonna 1512 teologian tohtoriksi valmistunut Luther hoiti Wittenbergin yliopisto "Leucorean" raamattutiedon professuuria. Hän luennoi psalmeista (1514/15), roomalaiskirjeestä (1515/16), galatalaiskirjeestä (1516/17) ja heprealaiskirjeestä (1517/18).

Tämä aika Lutherin elämässä oli uskonnollisen totuuden etsimistä. Valaisevan ja kaiken muuttavan kokemuksen Lutherin kerrotaan saaneen roomalaiskirjettä lukiessaan: Ihminen on vanhurskas yksin Jumalan armosta, ei hyvien tekojensa kautta (Room. 1:17):Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu:"Uskosta vanhurskas saa elää."

Luther itse kertoo tehneensä ratkaisevan löydön Wittenbergin luostarin työhuoneessaan. Tapauksen ajankohta on kuitenkin epäselvä.

Lutherin ympärille muodostui teologipiiri, johon kuuluivat myös Nikolaus Amsdorfilainen Karlstadt (Andreas Bodenstein)

Vuonna 1514 Luther kutsuttiin saarnaajaksi Wittenbergin Kaupunginkirkkoon.