www.luther.de: Der Teesien naulaaminen

Teesien naulaaminen ja sen seuraukset (1517-19)

Tapahtuman taustaa

Vuodesta 1514 Luther ei ollut enää vain Wittenbergin yliopiston teologisen tiedekunnan professori, vaan myös Wittenbergin Kaupunginkirkon saarnaaja. Näin hänen huolenaan oli hänen laumansa, seurakunnan sielunpyhitys.

Tetzelin anekauppa Luther huomasi paimenentyössään, että useat wittenbergiläiset jättivät yhä useammin ripin väliin ja matkasivat sen sijaan Brandenburgin ja Anhaltin alueille Jüterbogin ja Zerbstin kaupunkeihin ostamaan anekirjeitä (ennen kaikkea ns.)

Anekauppa, joka ikäänkuin korvasi ripin ja jolla saattoi ostaa hyvän omantunnon, oli ristiriidassa Lutherin käsitysten kanssa. Hän uskoi, että ihmisen tuli elää elämänsä nöyränä Jumalan armoon turvaten.

Anekirjeiden kauppaaminen lisääntyi vuodesta 1507 lähtien huomattavasti. Syynä tähän oli Rooman paavinistuimen ja Saksan anekaupasta vastaavan Brandenburgin piispa Albrechtin kasvanut rahantarve.

Aneiden menekkiin vaikutti myös Anhaltin ja Brandenburgin alueilla erityisen menestyksekkäästi anekirjeitä kaupannut dominikaanimunkki Johann Tetzel, johon liittyi monenlaisia legendoja. Kerrottiin, että Tetzelin aneilla pystyi hoitamaan jopa jo kuolleiden syntejä.
Tetzelin lausahdukset kuten "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa" saivat Lutherin ärtymään.

"Teesien naulaaminen" 31. lokakuuta 1517

Luther oli saarnoissaan vastustanut anekauppaa jo ennen lokakuun 31. päivää vuonna 1517. Tutustuttuaan anekauppiaitten ohjekirjaan Luther ei enää voinut vaieta vaan kirjoitti kyseisenä päivänä kirkollisille esimiehilleen. Hän toivoi voivansa näin poistaa harmillisen epäkohdan kirkon toiminnasta. Luther liitti kirjeisiinsä 95 teesiään pohjaksi keskustelulle aiheesta.

Se, että Luther olisi tuona päivänä äänekkäin vasaraniskuin naulannut teesinsä Wittenbergin Linnankirkon oveen, on ilmeisesti pelkkää legendaa. (Legenda teesien naulaamisesta)

Wittenbergin linnankirkko

Seuraukset

Luther lähetti teesinsä piispojen lisäksi vain muutamille ystävilleen. Niinpä hän ei odottanut aivan heti minkäänlaista vastausta. Kuitenkin jo vuoden 1517 lopussa teesejä painettiin Leipzigissa, Nürnbergissä ja Baselissa. Rohkeaa tekoa seurasi pian myös muutamien humanistien ja ruhtinaiden kannatus, toisaalta myös roomalaisen kirkon täydellinen vastustus. Eniten kritisoitu anekauppias Tetzel ilmaisi vastalauseensa kovaäänisesti uhaten jopa tappaa Lutherin. Tulistunut Tetzel julisti kapinallisen vääräoppiseksi ja toivoi tälle kerettiläisenä roviolla poltetun Jan Husin kohtaloa.

Piispat eivät aluksi reagoineet teeseihin yhtä voimakkaasti. He ilmoittivat kapinallisesta paaville ja kehottivat Lutherin esimiehiä toimimaan alaisensa hillitsemiseksi. Muutamat piispat kuitenkin tunnistivat Lutherin esittämän ongelman ja suhtautuivat uudistusehdotuksiin myötämielisesti.

Tapahtumat ennen vuotta 1519

Teesien nopean leviämisen vuoksi Luther näki pian tarpeelliseksi tarkentaa ja selittää teesejään kirjallisesti. Vuonna 1518 hän itse ilmaisi halunneensa teeseillään puuttua vallitsevaan epäkohtaan, ei hyökätä paavinistuinta vastaan.

Lumivyöry ei kuitenkaan ollut enää pysäytettävissä. Paavinistuin reagoi kerettiläiseksi epäiltyyn voimakkaasti: 1518 Rooma aloitti asian tarkemman käsittelyn. Käsittely taukosi hetkeksi vuonna 1519 maan keskittyessä valitsemaan kuolleen keisari Maximilianin seuraajaa. Kun Kaarle V oli tullut valituksi keisariksi, taistelu Lutheria ja hänen kannattajiaan vastaan saattoi taas jatkua.

Webmaster (2002-05-31).