Lutherin rooli uskonkeskusteluissa
ja hänen suhteensa muihin reformaattoreihin
Luther sai usein moitteita maltillisesta linjastaan, toiminnastaan kapinoivia
talonpoikia vastaan sekä vaaliruhtinaan suhteen tekemistään kompromisseista.
Toisaalta Lutheria painostettiin jatkuvasti puolustamaan uskonpuhdistusta niin
poliittisesti kuin teologisestikin roomalais-katolista kirkkoa vastaan. Monet
hänen entiset kannattajansa väistyivät tässä vaiheessa hänen rinnaltaan.
Lutherin ja kuuluisan hollantilaisen humanistin Erasmus Rotterdamilaisen vuosina 1524-26 käymä riita
rasitti uskonpuhdistusliikettä ja johti siihen asti Lutherin ajatuksia kannattaneiden
humanistien jakaantumiseen.
Ehtoollista koskevat erimielisyydet Lutherin ja Karlstadtin sekä Lutherin ja
sveitsiläisen uskonpuhdistaja Zwinglin välillä johtivat vuonna 1529 pidettyyn
uskonkeskusteluun. Keskustelun tuloksena päästiin vain osittain yhteisymmärrykseen.
Luther ja Melanchthon vastustivat kovin sanoin kastajaliikettä.
Kun Münsterin kastajayhteisö sitten oli saatu kukistettua 1534/35, nämä kaksi
arvostelivat hävinneiden kohtelua.
Vuonna 1537 Luther riiteli wittenbergiläisen kannattajansa Johann Agricolan kanssa, joka
sittemmin vuonna 1540 lähti kaupungista.
Lutherin viimeiset elinvuodet (1540-46)
"Olen heikko, en jaksa enää."
Viimeisinä elinvuosinaan Luther kärsi monenlaisista sairauksista. Erityisen
raskasta aikaa oli Magdalena-tyttären kuolema vuonna 1542.
Lutherin suhtautuminen toisinuskoviin, erityisesti juutalaisiin, muuttui näinä vuosina olennaisesti huonompaan suuntaan.
Vuonna 1523 Luther oli vielä
kirjoituksessaan "Jeesus Kristus oli syntyjään juutalainen"
osoittanut sovinnollista suhtautumista juutalaisiin. Nyt vanhentunut uskonpuhdistaja
tuomitsi kaikki, joita ei pystynyt käännyttämään. Tässä vaiheessa syntyi
voimakkaasti juutalaisvastainen kirjoitus "Juutalaisista ja heidän
valheistaan".
Viimeisinä vuosinaan Luther johti vielä taistelua uskonpuhdistuksen vihollisia
vastaan. Kirjoitus "Perkeleen perustamaa Rooman paavinistuinta vastaan!"
oli Lutherin viimeinen Rooman kirkkoon kohdistama isku.
Monenlaisista pettymyksistä ja kärsimyksistä huolimatta Luther jatkoi saarnaamistaan.
Luther jatkoi myös opetustyötään
Wittenbergin yliopistossa aina kuolemaansa asti. Viimeisen luentonsa
hän päätti sanoin:"Olen heikko, en jaksa enää."
Lutherin kuolema (1546)
Sairauksien uuvuttama Luther lähti 17. tammikuuta 1546 elämänsä viimeiselle
matkalle syntymäkaupunkiinsa Eislebeniin. Matkan tarkoitus oli mansfeldiläisen
kreiviperheen riidan selvittäminen. Sovittelija onnistuikin hyvin tehtävässään.
Lutherilla ei ollut enää voimia palata Wittenbergiin. Hän kuoli 18. helmikuuta
1546 Eislebenissä. Kuolinvuoteellaan hän rukoili:
"Sinun käsiisi minä annan henkeni. Sinä olet minut lunastanut, Herra,
sinä uskollinen Jumala."
Kun uskonpuhdistajan arkku oli ollut kaksi päivää Eislebenissä, se kuljetettiin Hallen ja
Bitterfeldin kautta Wittenbergiin.
Luther haudattiin 22. helmikuuta Wittenbergin Linnankirkkoon.
Siunauspuheen piti Johannes Bugenhagen.
Lutherin kuolintalo
Lisätietoa:
Dr. Volkmar Joestel, Lutherhalle Wittenberg (zum Lutherjahr 1996): Luthers Tod
|