Legendoja Lutherista: Keisari Kaarle Lutherin haudalla

Protestantit kärsivät tappion Schmalkaldenin sodassa (1546/47) Mühlbergin lähellä käydyssä taistelussa. Tämän jälkeen keisarin joukot seisoivat Wittenbergin porttien edessä. Vaaliruhtinaan oli pakko allekirjoittaa sopimus nimeltä "Wittenbergin antautuminen", jossa hän luovutti kaupungin keisarin joukoille ja antoi pois vaaliruhtinaan arvonsa.

Keisari ratsasti 23. toukokuuta 1547 kaupunkiin ja vieraili siellä myös Linnankirkossa suuren vastustajansa Lutherin haudalla.

Vuosisatojen kuluessa tästä tapahtumasta on syntynyt useampiakin legendoja. Niiden historiallista todenperäisyyttä ei kuitenkaan ole voitu vahvistaa. Niinpä eräs niistä kertoo, että keisaria vaadittiin uskonpuhdistajan avatun haudan äärellä heittämään kerettiläisen jäännökset vielä jälkikäteen polttorovioon.
Keisarin kerrotaan vastanneen: "Hän on jo kohdannut tuomarinsa. Minä käyn sotaa elävien, en kuolleiden kanssa."

Lausahdus ei kuitenkaan välttämättä ole todenperäinen. Johannes Bugenhagenin kirjoituksissa, joissa muuten kuvataan tarkasti keisarin vierailua, ei mainita näitä sanoja.

Eräs toinen legenda kertoo, että keisarin joukkojen lähestyessä Lutherin ruumis kaivettiin varmuuden vuoksi ylös ja haudattiin paikkaan, jonka vain harvat tiesivät.

Totuus selvisi 14. helmikuuta 1892, kun hauta avattiin uudelleen: Linnankirkossa sijaitseva hauta on todella uskonpuhdistajan viimeinen leposija.