Lutherin paluu Wittenbergiin (1522-25)

Luther palaa Wittenbergiin ja ottaa johdon käsiinsä

Ensimmäisen Wittenbergissä tapahtuneen "kuvainraaston" jälkeen Luther palasi takaisin kaupunkiin. Nähdessään vaaran, että ihmisiä pakotettaisiin uuteen uskoon, Luther jopa peruutti muutamia jo toteutetuista uudistuksista.

Luther saapui 6. maaliskuuta vuonna 1522 Wittenbergiin ja palautti "paastosaarnallaan" väärään suuntaan ohjatun uskonpuhdistusliikkeen jälleen oikeille raiteilleen.

Lainsuojattoman paluu oli vaarallinen teko. Uskonpuhdistusliike sai kuitenkin pian myös parannusta johtajansa turvallisuuteen: Nürnbergin 2. valtiopäivillä Lutherin panna julistettiin mahdottomaksi toteuttaa. Kun vuoden 1524 Nürnbergin valtiopäivillä pannaanjulistus sitten jälleen uusittiin, oli uskonpuhdistusliikkeen asema jo niin vahva, ettei Lutherin vangitseminen enää ollut todennäköistä.

Seuraavina vuosina Luther pyrki kirjoituksillaan ja saarnoillaan toteuttamaan ajatuksiaan käytännössä.

Luther kirjoitti kirjasen "Maallisesta esivallasta, miten laajalle maallinen esivalta ulottuu". Siinä hän muotoili poliittisen etiikkansa perusteet. Lutherin maltillinen asenne tuli tässä teoksessa selkeästi esiin.

Vuosina 1522-1524 Luther teki entistä useammin saarnamatkoja eri puolille Keski-Saksaa. Syksyllä 1522 hän kävi Erfurtissa ja Weimarissa. Hän koki tärkeäksi julistaa ja selittää evankeliumia kansalle.
Luther toteutti nyt myös suunnittelemansa jumalanpalvelusuudistuksen kirjoituksillaan "Seurakunnan jumalanpalvelusjärjestyksestä" ja "Formula missae" (Messun kaava).

Tärkeä sosiaalinen uudistus oli "yhteisen kirstun" perustaminen. Kunnalliset sosiaali- ja koulutusmenot hoidettiin vanhan kirkon varoilla.

Koululaitoksen uudistaminen oli yksi Lutherin tärkeimmistä tavoitteista. Ennen Lutherin paluuta muutamat professorit ja oppilaat olivat Lutherin oppia tulkitessaan keskeyttäneet koulutoiminnan melkein kokonaan. Reformaatio tarvitsi kuitenkin koulutettuja pappeja, opettajia ja virkamiehiä. Kirjoituksessaan "Kaikille Saksan kaupunkien raatimiehille, jotta he perustaisivat ja ylläpitäisivät kristillisiä kouluja" Luther velvoitti esivaltaa takaamaan nuorisolle hyvän koulutuksen.

Uskonpuhdistusliike sai pian uusia vastustajia. Tällä kertaa vastustus tuli omien rivien radikaaleista joukoista, joita Luther nimitti hurmahengiksi ja rähinöitsijöiksi.

Thomas Münzeristä, papista ja Lutherin entisestä kannattajasta tuli vuonna 1525 Keski-Saksan talonpoikaismellakoiden johtaja. Maan lounaisosassa levottomuuksia oli ollut jo vuodesta 1524 lähtien. Kapinaan nousseet talonpojat vaativat Lutherin oppiin vedoten oikeudenmukaisempia (taloudellisia) oloja ja olivat valmiita kukistamaan esivallan.

Kapina-alueilla pitämissään saarnoissa Luther vastusti kaikkea väkivaltaista toimintaa. Hän saavutti tällä kuitenkin vain häneltä tukea odottaneiden ja siinä pettyneiden talonpoikien torjunnan.
Luther oli kirjoituksillaan kehottanut ihmisiä vapautumaan esivallan henkisestä mielivallasta, ei taloudellisesta tai poliittisesta.

Näin syntyi raju kirjoitus "Talonpoikien murha- ja ryöstöjoukkoja vastaan", joka on meidän päivimme asti ollut uskonpuhdistajan kiisteltyimpiä kirjoituksia.

Talonpojat kärsivät 15. toukokuuta Frankenhausenin taistelussa tuhoisan tappion.