Lutherin rooli uskonkeskusteluissa
ja hänen suhteensa muihin reformaattoreihin

Luther sai usein moitteita maltillisesta linjastaan, toiminnastaan kapinoivia talonpoikia vastaan sekä vaaliruhtinaan suhteen tekemistään kompromisseista. Toisaalta Lutheria painostettiin jatkuvasti puolustamaan uskonpuhdistusta niin poliittisesti kuin teologisestikin roomalais-katolista kirkkoa vastaan. Monet hänen entiset kannattajansa väistyivät tässä vaiheessa hänen rinnaltaan.

Lutherin ja kuuluisan hollantilaisen humanistin Erasmus Rotterdamilaisen vuosina 1524-26 käymä riita rasitti uskonpuhdistusliikettä ja johti siihen asti Lutherin ajatuksia kannattaneiden humanistien jakaantumiseen.

Ehtoollista koskevat erimielisyydet Lutherin ja Karlstadtin sekä Lutherin ja sveitsiläisen uskonpuhdistaja Zwinglin välillä johtivat vuonna 1529 pidettyyn uskonkeskusteluun. Keskustelun tuloksena päästiin vain osittain yhteisymmärrykseen.

Luther ja Melanchthon vastustivat kovin sanoin kastajaliikettä. Kun Münsterin kastajayhteisö sitten oli saatu kukistettua 1534/35, nämä kaksi arvostelivat hävinneiden kohtelua.

Vuonna 1537 Luther riiteli wittenbergiläisen kannattajansa Johann Agricolan kanssa, joka sittemmin vuonna 1540 lähti kaupungista.

Lutherin viimeiset elinvuodet (1540-46)

Viimeisinä elinvuosinaan Luther kärsi monenlaisista sairauksista. Erityisen raskasta aikaa oli Magdalena-tyttären kuolema vuonna 1542.

Lutherin suhtautuminen toisinuskoviin, erityisesti juutalaisiin, muuttui näinä vuosina olennaisesti huonompaan suuntaan. Vuonna 1523 Luther oli vielä kirjoituksessaan "Jeesus Kristus oli syntyjään juutalainen" osoittanut sovinnollista suhtautumista juutalaisiin. Nyt vanhentunut uskonpuhdistaja tuomitsi kaikki, joita ei pystynyt käännyttämään. Tässä vaiheessa syntyi voimakkaasti juutalaisvastainen kirjoitus "Juutalaisista ja heidän valheistaan".

Viimeisinä vuosinaan Luther johti vielä taistelua uskonpuhdistuksen vihollisia vastaan. Kirjoitus "Perkeleen perustamaa Rooman paavinistuinta vastaan!" oli Lutherin viimeinen Rooman kirkkoon kohdistama isku.

Monenlaisista pettymyksistä ja kärsimyksistä huolimatta Luther jatkoi saarnaamistaan.

Luther jatkoi myös opetustyötään Wittenbergin yliopistossa aina kuolemaansa asti. Viimeisen luentonsa hän päätti sanoin:"Olen heikko, en jaksa enää."

Lutherin kuolema (1546)

Sairauksien uuvuttama Luther lähti 17. tammikuuta 1546 elämänsä viimeiselle matkalle syntymäkaupunkiinsa Eislebeniin. Matkan tarkoitus oli mansfeldiläisen kreiviperheen riidan selvittäminen. Sovittelija onnistuikin hyvin tehtävässään.

Lutherilla ei ollut enää voimia palata Wittenbergiin. Hän kuoli 18. helmikuuta 1546 Eislebenissä. Kuolinvuoteellaan hän rukoili: "Sinun käsiisi minä annan henkeni. Sinä olet minut lunastanut, Herra, sinä uskollinen Jumala."

Kun uskonpuhdistajan arkku oli ollut kaksi päivää Eislebenissä, se kuljetettiin Hallen ja Bitterfeldin kautta Wittenbergiin.

Luther haudattiin 22. helmikuuta Wittenbergin Linnankirkkoon. Siunauspuheen piti Johannes Bugenhagen.

Lutherin kuolintalo

Lisätietoa: Dr. Volkmar Joestel, Lutherhalle Wittenberg (zum Lutherjahr 1996): Luthers Tod